Kuvaassa esiintyvästä tilanteesta on seniorin kanssa keskusteltu useaankin otteeseen... "Jos en syö sun luita, ni sä et syö mun lankoja." "Mutta kun tää tuoksuu ihan lampaalta, ni siinä on ihan varmasti paisti valepuvussa." :D Ei seniori lankakeriä varsinaisesti syö vaan kantelee ahkerasti ympäriinsä sen näköisenä että "kattokaa nyt mä sain sen kiinni" ja saattaa kenties mennä kerän kanssa huilaamaan.Psst. Snyyseni, jos olet kuulolla niin kuvassa näkyvää lankaa olisi hakusessa, koska toinen sukka jäi kesken...
9 kommenttia:
Meidän Remu yritti pentuna muotoilla uudelleen mun lankakeriä - onnistuikin siinä silloin tällöin. Nykyisin se on jo oppinut, että ne on parempi jättää rauhaan...
Huomenta! Täältähän löyty tuttu =) Kiva et sulla on nyt blogi,nyt vasta hoksasin. Ihana toi sun koiruli. Tosta Sny-nappi linkityksestä, ku minäkin siirryin bloggeriin ja ol hakuses et miten laitetaan sinne,näin mie tein en tiiä onko oikein: tallensin sny-napin omaan kuvatiedostoon ja sieltä sit hain kuvan,eli mene ulkoasuun ja sieltä "lisää laajennus", "kuva","nimike" esim. mukana,"linkki" snyy sivun osote,"kuva,tietokoneeltasi"haet kuvan omasta kuvatiedostasi. ja tallenna. Näin mie sain ainakin omaani,toivottavasti tästä ol apua.
Heh, miedänkin Remu pisteli pienenä silpuksi monen monituista lankakerää. Onneksi uskoo nykyisin kun kielletään. Toisinaan Remu kyllä onnistuu jostain kaivamaan lankakerän kun silmä välttää, sen vuoksi meillä lankaerät ovat visusti piilossa ja koirien ulottumattomissa silloin kun en ole paikalla vahtimassa :-)
Onpa hauska, että lankakerä saa kuitenkin asiallisen kohtelun ;) Meillä lojumaan jääneet lankakerät saavat kyytiä ja koko kämppä on pian koristeltu villalangalla...!
Kiitoksia hauskoista kommenteista:)
Sinikalle erityiskiitos ohjeistuksesta napin laitoin suhteen! Kyllä vanhakin koira vielä oppii, vai miten se nyt meni:D Tervetuloa vierailulle toistekkin!
Pienempänä Hero yritti tuhota monta lankakerää, mutta oppi aika nopeasti että ne on syytä jättää rauhaan. Huovutusvillalle koiruus murisi alkuun, koska tuoksui ilmeisesti uhkaavalta :D
Pidän langat visusti tallessa laatikoissa, riittävän ylhäällä, jottai seniori tai juniori pääse niitä metsästämään. Kuvassa olevan lankakerän Hero oli jostain löytänyt, hyvä vainukoira siis:)
Hih :) Meidän entinen koira oli myös ihan hakki lankojen perään. Silloin ei voinut kerää pitää lattialla neuloessa, nykyisten koiruuksien kanssa ongelmana on vain se että ne sotkeutuvat keriin jaloistaan...
Ihana kuva :-). Meillä on kyllä Vilkku pentuna pistellyt yhdet bambusukkapuikot ja vähän pyöröpuikkoakin, ja ihan isonakin on esimerkiksi hahtuva ollut joskus vastustamatonta...
Heh, meillä Donna antaa silloin harvoin kuin neulon olla langan rauhassa, mutta pienet neidit taasen ei. :) Hauska kuva!
Lammaspaimenen on tietysti IHAN PAKKO "paimentaa" lankakeriäkin... vai miten se menikään? ;-)
Lähetä kommentti