Koirakuvat viikkohaaste 44

Tällä kertaa koirakuvien viikkohaasteen aiheena oli "koira kuin eläin", joten tässä Hero-koiramme näyttelee laiskiaista :D Tämä tassut kohti kattoa-asento on muuten tyypillinen pystykorville. En ymmärrä miten tuossa asennossa voi nukkua, mutta Heron pöllähtäneestä ilmeestä päätellen hyvin.

Sohva on koirilta kiellettyä aluetta, joten pääsinpä yllättämään seniorin itse teossa...

Vierailu kotieläintilalla

Kävin tänään vanhempieni kanssa Sievolan kotieläintilalla
missä näimme monenlaisia siivekkäitä, karvaisia ja villaisia lemmikkieläimiä.

Kierroksemme alkoi myymälästä, josta saimme alueen kartan


Huomaa kysymysmerkit eläinten nimien perässä :D Kyllä siellä ihan varmasti noita kaikkia oli.

Ensimmäiseksi menimme katsomaan lankoja...öh siis alpakoita. Nämä kaverit eivät tulleet kovin lähelle, vaan pysyttelivät turvallisen välimatkan päässä. Osasivatkohan ne lukea ajatuksiani? Mietin, että miten lämpimät villasukat ja mukavan pehmeän huivin niiden villasta saisi :D


Seuraavan kulman takana asustivat värikkäät linnut: komea riikinkukko, kultafasaani ja joukko erilaisia kanoja. Niitä emme kuitenkaan jääneet ihmettelemään, vaan pieni neuloja suuntasi kohti lammasaitausta, jossa majailivat Ouessant-rotuiset lampaat. Nämä lampaat olivat todella pieniä ja kerjäsivät, aitauksen toisella puolella olevaa, ruohoa. Mustilla lampailla oli muuten sininen kieli:) Miten ihanat lapaset näiden villasta tulisikaan...


Mini lampaiden naapurissa majailivat karvaiset possut. Luit oikein, nämä jättimäiset possut todella olivat karvaisia. Minun ei tehnyt kyllä edes mieli koskea niihin. Sen verran isoja olivat.


Villipossujen ja mini lampaiden vierestä löysimme suloisia supeja, joille oli myös nimikilpailu tilan myymälässä. Kovin olivat arkoja otuksia, mutta niin söpöjä:) Ruskeaa supia kutitti kuvaushetkellä niin valtavasti, että piti oikein takatassulla rapsuttaa.



Seuraavaksi näimme kyyhkysen, eri rotuisia kaneja ja mohairlankaa...siis mohairvuohia ja Oxford Down-lampaita. Näistä jälkimmäiset tulivat suurella joukolla aidan viereen kerjäämään leipää. Osasivat varmasti odottaa, että meiltä saisi leipää. Näiden kaverien villasta saisi varmasti hienon kaulahuivin tai vaikka lämpimän pipon.


Tässä kohtaa kierrostamme rupesi satamaan enemmän vettä, joten päätimme suunnata kulkumme kohti miniponien ja aasin aitausta. Ennen kotiinlähtöä kävin vielä myymälässä ihailemassa lankakorin sisältöä. Olin kiltti lankahamsteri ja jätin kerät myymälään.


Sateesta huolimatta tilalla käynti oli positiivinen kokemus, joten suosittelen lämpimästi.

Alku

Olen jo noin vuoden ajan pähkäillyt blogin perustamisen kanssa, joten nyt päätin vihdoin rohkaista mieleni ja aloittaa. Koko homma alkoi omalta tuntuvan nimen keksimisellä. Rapsutuksia kuvaa mielestäni hyvin atoopikon, näpertelijän ja koiraihmisen arkea.

Tämä blogi on ennen kaikkea paikka, johon saan työni esille ja voin kirjoitella arjen kummallisuuksista. Mukana seikkailevat Suomenlapinkoirat seniori Hero ja kenties myös juniori Kassu.

Neuleblogien värikkääseen maailmaan tutustuin pari vuotta sitten vahingossa kun etsin käyttökokemuksia eräästä langasta. On ihanaa huomata, että on olemassa muitakin ihmisiä joille langat puhuvat!

Tervetuloa Blogiini!