Lumetonta joulua...

Kiitoksia kaikille, edellisen postauksen, ihanista onnitteluista! Ne lämmittivät kovasti mieltäni :) Tämä oli siis kolmas tutkintoni, joten nyt viimeistään pitäisi olla varmuutta työnhaussa jos sellaiseen on vielä joskus tarvetta.

Olin tänäkin vuonna jouluaattona aamuvuorossa, joten saan jälleen nauttia kahdesta vapaasta (joulupäivät) keskellä viikkoa. Mikäs sen parempaa :)

Tähän piti tulla hauska lumessa telmimis-kuvatus, mutta täällä on taas valloillaan perinteinen varsinais-suomalainen joulu... Huoh. Onneksi kynttilät, läheiset ihmiset ja käsintehdyt lahjat lämmittävät mieltä, joten tämän kuvan myötä toivotan lukijoilleni lämmintä ja tunnelmallista joulua!

Kuulumisia osa 2

Täällä on koettu jos jonkinlaista tapahtumaa ja sattumaa, sekä positiivisia että niitä vähemmän mukavia. Ehdottomasti paras juttu on kuitenkin ollut tämä:

Saa onnitella, nyt olen nimittäin ihan virallisestikin kaupan täti :D Nyt ei tarvitse mummujen ja pappojen supista, että "osaakohan se tyttö nyt asiansa vai meinaako se vaan." Aivan mahtava tunne, kun saa tehdä alaansa vastaavaa työtä! Monet sanovat, että kaupassa ollaan "vaan kassalla" ja sen ihan helppo homma. Huhheijaa, kyllä meillä jokainen tekee ihan kaikkea moppaamisesta raportteihin ja takavaraston laskemisesta hyllyttämiseen asti.

Toinen mukava asia oli kaverin koiran 14v synttärit, luit aivan oikein :) Lahjukseksi vein purutikkuja, emännälle suklaata ja lapsille, oman koirun näköisen, repun. Päivänsankarista ei valitettavasti saanut kuvaa, koska hänellä oli muuta tekemistä, nimittäin lahjojen laadun tarkistus maistelemalla :D

Lopuksi vielä kuva tulevasta, nimittäin joulupukin apulaisesta, joka odottelee kovasti lisää lunta ja pakkaskelejä. Reen vetämis-harjoitukset helpottuisivat kovasti jos tulisi "postikortti-maisema"-joulu.

Huomatkaa paketointi-materiaalit: sokeripaketin kääre, johon on painettu kuvioita ja Iltasanomien lööppi viime vuodelta kun Kimi voitti maailman mestaruuden :) Tänäkin vuonna päätin käyttää paketoinnissa vain materiaaleja, jotka ovat jo olleet käytössä.

Ps. melkein kaikki neulotut asiat ovat valmiita, mutta vielä jotain pientä ja villaista lämmikettä pitäisi tehdä...

Marraskuun Sny-paketti

Suuri kiitos Snylleni, Hekulle, joka ilahdutti ja piti jännityksessä mainioilla paketeillaan :D Tässäkin paketissa on minulle uusia tuttavuuksia, koska olen kyllä silitellyt kyseisiä lankoja kaupassa, mutta en ole raaskinut ostaa. Väritkin menivät jälkeen nappiin, joten onnistuit taas!

Niin ja kyllä saat lähettää minulle sen Shetland Trianglen ohjeen, koska olen sitä jo jonkin aikaa havitellut.

Terveisiä tossutehtaalta

Täällä ollaan oltu ahkeria ja tehty täytettä joulupukinkonttiin kohta neljän tossuparin verran. Valmista on tullut nopeasti, koska malli on todella helppo ja Pako on sopivan jännittävä sarja, jotta jaksoi katsoa koko kauden loppuun. Siskolle tiedoksi, että voisin lainata sen kakkoskaudenkin, koska tämä jäi niin jännittävään kohtaan...

Olen toki neulonut toisenlaisiakin lämmittimiä, nimittäin sukkia ja erilaiset tossut. Muutama muukin pieni lämmike pitäisi vielä tehdä, mutta ei niistä sen enempää etteivät saajat näe niitä ennen aikojaan ;)

Messusaldoa

Lähdimme äidin kanssa ajelemaan kohti Tamperetta vasta noin puoli kymmenen aikoihin, joten suurin ruuhka tiellä oli jo hieman laantunut. Ajokeli oli mitä inhottavin koska satoi lähes kaikissa eri muodoissa...

Perillä meitä odotti täysin päinvastainen tilanne, koska Messukeskuksen lähittyville ei ollut auton kanssa mitään asiaa. Saimme auton parkkiin Veskan pihalle, joten pieni happihyppely kohti tapahtumapaikkaa oli väistämätöntä. Liikennejärjestelyt siis hieman pettivät. Saisivat tulla ottamaan Turkkusesta mallia tai sitten laittaa jonkun liikenne-henkilön viittomaan lätkänsä kanssa etteivät immeiset turhaan ajele eestaas.

Saalikseemme saimme mielestäni kohtuullisen määrän pehmeitä ja pieniä asioita :)

Keltaiset merinot Biketexiltä, jossa Andra oli myymässä (hapenpuutteelta ja väsymykseltä en heti tunnistanut :P), Kipuapusilkkivillaa T:mi Pirkko Kähöseltä, nahkainen pussukka Seija Laiturilta (hän on muuten myös Turun tienoolta, joten lähiseudun yrittäjiä tuli taas tuettua:), pyöröpuikot Priimasta ja koukkuamiskoukku sekä heijastinlanka Kauhavan Kangasaitasta.

Äidin ostokset ovat nuo lampaan väriset Fabelit Tinttamarellista (meinasi jäädä toinen kerä ostamatta, koska mummot yrittävät riistää sen äidin käden alta.) ja pätkärääkätyt Solot Vihreästä Vyyhdistä, jossa oli mukavat myyjät. Jälkimmäiset ostin äidille joululahjaksi, koska lupasin tehdä niistä röyhelöhuivin.

Ostin myös pari nappia (Piret-Eve Kändler) ja ihanan keramiikkasydämen (Savipaja Eevamaija, Koski Tl), joka on ilmeisesti tarkoitettu koristamaan joulukuusta mutta ajattelin ripustaa sen kaulaani :D

Eniten yllätyin siitä, että löysin tämän Suomenlapinkoira-avaimenperän Veicolta, koska yleensä kyseisestä rodusta ei ole saatavilla t-paitaa kummallisempia asioita. Tämä pääsi heti koristaamaan laukkuani :) Tälle on tulossa kaveri postitse, koska paikanpäällä ei enää ollut toista. Hyvää palvelua etten sanoisi!

Tassu pystyyn jos huomasit tämän neulegraffitin kun jonotit vessaan. Muita vastaavia voi bongata täältä.

Istahdin hetkeksi neulahuovuttamaan maailman pisintä kaulahuivia vai miten se nyt oli. Toivon mukaan tästä on juttua jossain ja kuva valmiina. Jään jännityksellä odottelemaan, että millainen siitä lopulta tuli.

Juu tiedän, että Messukeskuksen ovella luki ettei saa valokuvata, mutta tuskin tästä kuvasta mitään haittaa on. Huomatkaa paitani keltainen kiemura, joka innoitti huovuttamaan keltaista ja sai ostamaan saman väristä lankaa. Miten niin muka tavoitevärit :D

Loppusaldona kaksi väsynyttä käsillä tekijää, uupuneet jalat ja kolo keskivartalon seudulla, koska päätimme ajella kotiin syömään. Ai niin, Laura, oli mukava nähdä pitkästä aikaa!

Omituisten otusten kerho

Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1) Omituisuus ei ole vika vaan ominaisuus ja ennen kaikkea lahja suhtautua asioihin ennakkoluulottomasti.

2) Höpötän salaisuuksia Hero-koiralle ja juttelen langoille :D

3) Haluan, että kotona on siistiä mutta ei kuitenkaan liian steriiliä. Normaaleja asumisen jälkiä saa näkyä.

4) Olen järjestelmällinen. Välillä on lähtenyt mopo käsistä, koska esim cd-levyt olivat aakkos-järjestyksessä ja langat kuitujen mukaan omissa laatikoissaan.

5) En lähde ulos, jos vaatteeni ja asusteeni eivät sovi keskenään yhteen. Eli värien pitää olla sävyiltään samat. Tälläistä tapahtuu eniten kun olen menossa illanviettoon tai juhliin tms mihin pitää pukeutua asiallisesti. Tämä ei nyt tarkoita sitä, että pitäisi olla päästä varpaisiin samaa sävyä :D

Tähän haasteeseen saavat vastata kaikki, jotka haluavat!

Viikon koirakuva: Muisto

Näin voi käydä kun ajattelee, että "käyn vain pikaisesti kaupassa". Huokaus.
Kuvassa oleva sohva oli neljän istuttava kulmasohva, jonka kehikko oli puuta ja päällinen sametin tapaista kangasta.

Juniorilla oli todella vaikea eroahdistus, johon auttoi lopulta ainoastaan häkkiin totuttaminen. Siihen päädyttiin, koska koiruus söi lähes kaikki betoniseinästä lattialistoihin.

Korttipulma

Tämän vuoden joulukortit ovat melkein valmiit, mutta kaipaavat vielä hieman viimeistelyä. Nyt kysyisinkin teiltä, että mikä olisi se "juttu" mikä näistä korteista puuttuu? Jokin yksinkertainen valkoisella tussilla piirretty kiekura, lumihiutale tms?

(Kuva vääristää mittasuhteita ja muotoja. Eivät nuo kuvat ole oikeasti noin vinoja.)

Pieniä asioita

Tänä vuonna päätin olla fiksu ja ostaa messuliput etukäteen, jottei tarvitse jonottaa hyisessä säässä ulkona ja miettiä suurta tungosta. Nyt on sitten jotain mitä odottaa ja jaksaa töissäkin paremmin, jotta voi sitten ostaa sitä lankaa ja muita ihania asioita :)

Toinen mieltä piristävä asia oli tämä ihana koru, jota olen käynyt jo muutamaan otteeseen ihailemassa eräässä liikkeessä. Liina taisi mainita ettei asioita enää kääritä silkkipaperiin, joten minustakin oli hienoa että joissakin liikkeissä vielä niin tehdään.

Viikon koirakuva: Sanonta

Valitsin sanonnakseni: "Koira on ihmisen paras ystävä", koska uskon että ihan jokaisella on vähintään se yksi karvainen ystävä, jolle kertoo salaisuuksia.


Tästä kuvasta tuli mieleeni parin vuoden takainen reissukuva, jonka otin ollessani Play del Inglesissä, Gran Canarialla. Kiertelimme ympäri kaupunkia ja tämä näky odotti erään roskiksen luona. Asunnoton mies ja hänen mustavalkoinen ystävänsä. Sanat eivät riitä kertomaan mitä mielessäni liikkui kun näin nämä kaverukset. Miten paljon sitä välittääkään ainoasta, karvaisesta, ystävästään kun elämä heittelee puolelta toiselle...

Lokakuun paketti

Minun Snyylläni on aivan loistava lankamaku tai sitten hän todellakin tuntee minut jostain, koska sain näin ihanan lähetyksen.

Lempparilankaa!!! Kolmessa eri värissä! Pieniä ja suuria riemun kiljahduksia :D Sanat eivät riitä kuvaamaan innostustani, koska olen aivan myyty. Nuo värit vaan ovat niin ihania ja lanka itsessään on jotain valloittavan pehmeää ja kaunista. Iso kiitos!

Siirryn takaoikealle silittelemään vyyhtejä ja vahtimaan ettei karvainen assari vohki niitä. *mur*

Viikon koirakuva: Kaunis

Tässäpä teille kuvatus kauniista kasvattajaryhmästä, jossa olimme Hero-koirun kanssa (kuvassa ensimmäisenä vasemmalta. Heron veli on ensimmäinen oikealta). Olimme koko ryhmänäyttelyn toiseksi paras kasvattajaluokka eli Bis2-kasvattaja. Sijoitus on todella hyvä, koska yleensä viitosryhmän voittajia ovat erikoisemmat rodut, kuten esimerkiksi faaraokoirat.

Koirat saivat palkinnoksi suorituksestaan aktivointipallot, haavasumutetta ja tietenkin herkkuja.
Kuva on valitettavasti hieman epätarkka, koska se on kuvattu kännykällä. Olennainen tulee onneksi hyvin esille:)

Mansikkaiset ja laatikkourakka

Nämä sukkaset viimeistelin eilen telkun ääressä, jonka jälkeen ne pulahtivat mansikkaiseen Kool Aid-kylpyyn ja pääsivät kuivattelemaan saunan lauteelle.
Kuvaustaustana toimi kertaa yksi tekstiiliartesaanin opinnäytetyöni mattosarjan matoista (Cappuccino-nimeltään), jotka kudoin puuvillatrikoosta ja kahvipusseista. On muuten aika vaikea kuvattava, koska kiiltelee niin paljon.

Mansikkaiset

Ohje: Sukkataulukosta ja omasta päästä
Lanka: Novita 7 veljestä, 106g
Sukkapuikot: varressa bambuiset nro 3,5 ja lapa-osassa knit picks nro 3,25
Muuta: Annan nämä sukkaset lahjaksi opettajalleni, jolta olen saanut paljon hyödyllistä tietoa ammattiani varten. On ollut ihanaa kuunnella luennoilla, kun jollain on niin paljon kokemusta ja tietotaitoa! Tiedän hänen tekevän paljon etätöitä kotosalla villasukat jalassa, joten nämä tulevat varmasti käyttöön:)

Snyylle tiedoksi, että hyvät puikot lähetit! Niillä oli oikein miellyttävä neuloa, koska työ luisti kuin itsestään:) Enää en ihmettele miksi ne ovat niin suositut. Pidin erityisesti, puikoissa olevasta, violetista väristä.

Tällä hetkellä ei ole työtä puikoilla tai koukulla, koska tällä viikolla olen ollut tyhjentämässä koko myymälää lihalaatikoihin ja niistä pois. Eli pitkiä päiviä, paljon kahvia, tuskailua ja väsyneitä hetkiä on koettu. Toivottavasti muutamaan hetkeen ei tule moista remonttia suoritettua!



Täytyypä tutkia kirjanmerkkejä ohjeiden osalta, jotta voin mennä tarkastelemaan lankavarastoa ja tehdä jotakin ihan itselle:) Muutamat sukat/lapaset tms pitäisi vielä jouluksi tehdä, mutta katsotaan miten käy...

Kassukka ja tossukat

Muutaman päivän takaisessa postauksessa peräänkuulutin vapaa-aikaa ja kyselin, että voisikohan sitä ostaa jostain lisää. Tilanne on edelleen jokseenkin sama eli tunnen olevani eri aikavyöhykkeellä, koska aika lipuu ohitse todella nopeasti. Olen siis liikkunut enimmäkseen väliä työpaikka-koti, mistä taitaa kohta löytyä auton kokoinen ura. Täytyy pitää mielessä, että töissä käydään, jotta voi rahoittaa tärkeää vapaa-aikaa, eikö niin ;D

Tänään olen onnekseni saanut nauttia aurinkoisesta, mutta hieman tuulisesta, vapaapäivästä:) Näin ollen aika ei ole kulunut ihan niin nopeasti kuin työpäivänä, joten olen ulkoillut Hero-koiran kanssa ja kuvannut valmistuneita käsien tuotoksia.

Kassukka

Ohje: Mukaeltu Booga Bag
Lanka: Sandes Fritidsgarn, 200g
Puikot: nro 6 ja 8 pyöröt sekä i-cordissa nro 8 sukkapuikot
Muuta: Huovutus pesukoneessa 40 asteessa, koneessa noin puoli koneellista pestävää. Kuivatus saunanlauteella ja pyykkinarulla. Tämä saa vielä vuoren sisäänsä, koristelua kylkiinsä ja kenties laukkumaskotin vierelleen kunhan se saapuu postitse. Mukavaa kassissa on se, ettei lankaa jäänyt yli:) Varteenotettavalta tilaihmeeltä vaikuttaa näin ensituntumalta. Hieman arveluttaa sankojen kestävyys, mutta ainahan ne voi uusia.

Jos joku ihmettelee, että miten sain sangat laitettua kassiin, niin vastaus tulee tässä. Pesukone pyörityksen ja kuivumisen jälkeen laita paksut sukkapuikot haluamasi kohtiin ja tunge ne varovasti työn läpi. Tuntuu aluksi todella hankalalta, mutta onnistuu kyllä kun jaksaa pyöritellä puikkoja ja tunkea sanganpäätä suurentuvan kolon läpi.

Niin ja laiskoille langanpäättelijöille, myös allekirjoittaneelle, vinkiksi että kannattaa neulahuovuttaa langanpäät yhteen kun jatkat lankaa. Säästyy päättelyltä ja toimii villaisen oloisilla langoilla:) Jatkettu kohta näyttää hieman pörröiseltä, mutta sulautuu käytössä neuleeseen joten syytä huoleen ei ole.

Tässä vielä kuva sarjassamme "monta tapaa käyttää kassinsankaa" :D
Tapa 1: koirantalutushihna
tapa 2: hyppynaru
tapa 3: hiuspanta...

Roosa nauha-keräyksen ollessa ajankohtainen, teki mieleni tehdä jotain pientä ja vaaleanpunaista. Kaivelin jämälankavarastoani ja löysin nöttösen Nalle Coloria, joten siinäpä oiva lanka tarkoitukseeni.

Tossukat

Ohje: Pocket Book Slippers
Lanka: Novita Nalle Colori, 31g
Puikot: nro 3,5 minipyöröt
Muuta: Näistä tuli aika pienet, joten menevät pukinkonttiin muiden lämmittimien joukkoon. Aika moista nykertämistä oli, koska puikot tuntuivat hammastikuilta nro 8 jälkeen :D

Pitää vielä mainita, että suuri stressaaminen on ilmeisesti sittenkin kannattanut, koska koulusta on jäljellä enää haamuasiakkaat, jännittävä arviointikeskustelu ja päätöstilaisuudet. Voin siis alkaa pikkuhiljaa tottua ajatukseen, että minusta tulee ihan oikeasti nykyiseen ammattiini pätevä. Kerää koko sarja-tutkintoja on siis kohta hieman täydempi :D

Lopuksi kysyisin vielä, että huomaakohan joku muukin neulovansa taas sukkia, kun pitäisi tehdä jotain itselleen...? Haaveilulista jatkaa siis kasvamistaan, onneksi on netti;)

Viikon koirakuva: Kysymys

"Ai miten niin kauhasta ei muka saa syödä? Miten se eroaa ruokakupista?"

Hero koiruudesta on vanhemmiten tullut vieläkin persompi ruoan suhteen, joten lähes mikä tahansa ruokaa sisältävä asia voi siis toimia ruoka-astiana. Yritäppä siinä sitten olla vastuullinen koiranomistaja ja selittää koiralle miksi siitä ei välttämättä kuuluisi syödä... :D

Syyskuun paketti

Eilen se vihdoin tuli! Syyskuun Sny-paketti nimittäin:) Olin Hero-koiruuden kanssa lenkillä, kun Postin henkilö oli käynyt laittamassa "Teille on suurikokoinen lähetys, joka ei mahtunut laatikkoonne-kortin" postilaatikkoon.

Työmatkalla kävin noutamassa paketin ja pitihän se, jo autolle kävellessä, kiskoa auki teipeistä, jotta sisällys paljastui. Laatikossa oleva kaunis kuva on ilmeisesti Albert Edelfeltin maalaus nimeltä Kesä 1883. Minusta tuossa maalauksessa on jotenkin ihanan levollinen tunnelma ja kesän tuoksun voi melkein tuntea.


Näin ihania asioita Snyni oli keräillyt pakettiin.

Pari kerää herkullisen väristä Kirjo-pirkka-lankaa (mukavaa päästä kokeilemaan uusia lankoja), kirjanen neuleideoiden tallentamista varten, erikoista vihreää teetä ja kauniit, välikokoiset, Knit Picksit, jotka ovat uusi tuttavuus minulle. Niin ja tuo valkoinen lappunen tuossa kirjasen takana on hieno, uusiopaperinen, kirje:) Tuota teetä en valitettavasti voi juoda, koska se sisältää sitruksia, mutta nou hätä lahjoitan sen eteenpäin.

Täytyy kyllä sanoa, että taidat tuntea värimakuni aika hyvin, tai sitten tunnetaan jostain, koska en itsekkään olisi osannut ostaa noin kauniin syksyisen väristä lankaa:) Kiitos Snyyseni, sait arjen tuntumaan hieman paremmalta!

Syksyistä värimaailmaa

Tähän vuoden aikaan ulkoilu on mielestäni todella mukavaa, koska syksyn väriloisto on puhkeamaisillaan ja ilmassa leijailee ihanan leuto tuulahdus tulevasta vesisateesta. Vallan mainio lenkkeilykeli siis:) Siitä tulikin mieleeni, että tietääköhän joku että mistä saisi ostaa, aina niin tarpeellista, vapaa-aikaa? Myydäänköhän sitä jossain kilohinnalla kenties? :D

Edellisen postauksen keltainen mysteeri on saatettu päätökseen ja kuvatuksiakin on tänään otettu. Naapurit saivat jälleen kerran ihmetellä kuvaussessiota ja hytisevää neitiä, joka hyppi kameran eteen ja taakse. Oli siinä naurussa pitelemistä ja flunssan karkotus-ajatukset mielessä.... Koputikop.

Taikabolero

Ohje: Novita kevät 2008, malli nro 3, koko xs
Lanka: Novita Samos, 250g
Puikot: nro 4 ja koukku nro 5
Muuta: Tämä oli ensimmäinen, täysin ohjeen mukaan tehty, Novita-neuleeni/virkkuuni, joka istuu edes jotenkin. Kyllä, se pussittaa jonkin verran hihoista, mutta niin sen ilmeisesti kuuluukin. Väri on mitä mainioin ja sopii mukavasti farkkujen kanssa. Uutta ilmettä boleroon saa vaihtelemalla kiinnikettä ja aluspaitaa:) Pitää ilmeisesti mennä ostamaan, ainakin ruskea, pitkähihainen tämän alle.

Istuvuus paranee kummasti, kun muistaa kiskoa neuletta selästä alaspäin ja kohentaa röyhelöistä kaulusta. Huomasikohan joku muukin, tämän tehnyt, että ohjeesta puuttuu kokonaan piirros nro 1? Syynäsin ohjeen monesti lävitse ja ihmettelin asiaa. Toisaalta pienellä pähkäilyllä kuvasta sai irti enemmän kuin itse ohjeesta :D

Ussille (kiitoksia työpaikka-onnittelusta!) tiedoksi, että kyllä ne langat pääsevät joskus puikoillekkin, eikä aina lankavaraston uumeniin lajitovereita viihdyttämään :D Tämä on tekeillä oleva työni, joka näyttää tällä hetkellä epäilyttävästi ruttuiselta kuukautissuojalta, mutta isona siitä on tulossa kassukka.

Snyyseni, jos olet kuulolla, niin Addin nro 6/80 cm pyöröt olisivat enemmän kuin tervetulleet, kuten kuvasta näkyy... Tuskaista tuollaisilla venkuroilla on neuloa, huoh. Välineurheilua tämäkin;)

Tekeillä olevaa ja viikon koirakuva

Onkohan muillekkin joskus tullut sellainen tunne, että on eri aikavyöhykkeellä kuin normaalisti? Täällä ainakin tuntuu siltä, koska päivät lipuvat ohitse kuin itsestään. Olen tehnyt kpp-vuoroja (koko päivä pilalla, välivuoroa) töissä, käynyt kuntosalilla parantelemassa selkääni, lenkkeillyt Hero-koiruuden kanssa metsikössä (ihanan terapeuttista:) ja neulonut muutaman kerroksen aina kun on ollut mahdollista, joten nou hätä kyllä täällä vielä tehdään käsitöitäkin! Tässä pieni vilautus keskeneräisestä työstäni. Pahoittelelen kellertävää ja hämärää kuvaa. Päivänvaloa ei valitettavasti ole enää niin paljon saatavilla kuin olisi tarvetta...


Viikon koirakuvan aiheena on tällä kertaa runo, joka sopii mainiosti koska täällä on eräällä synttärit:) Hero tuli eilen seniori-ikään täytettyään 8-vuotta. Vuhku sai illalla synttärikaakun, joka oli tehty maksalaatikosta, kuivaruoasta ja makupaloista. Jokaisessa kunnon kakussahan on myös kynttilä, joten niin tässäkin :D


Runoratsuni on hieman ontuvainen, joten laitan tähän erään suosikkirunoistani.

On paljon niin ihmeellisiä koiria, että ne ymmärtävät puhetta.
Kyllä ihmisetkin ymmärtäisivät,
jos heidät opetettaisiin kuuntelemaan.
- Oiva Paloheimo -

Paljon onnea ja rapsutuksia Herolle! Toivottavasti meillä on vielä monet metsälenkit edessämme:)

Kuulumisia

Tämä viikko on ollut yksi raskaimmista viikoista ikinä, koska olen jännityksellä odotellut tietoa työsopimukseni jatkumisesta. Odotteluaikana söin ja nukuin huonosti sekä siinä sivussa stressasin niin kovin, että iho rupesi kutiamaan ja kukkimaan. Kaiken panikoimisen lisäksi syysflunssakin hyökkäsi kimppuuni, joten sitä on nyt koitettu parantaa mustikkakeitolla, mentolipastilleilla ja telkun tuijotuksella. Olen toki käynyt töissäkin tässä välissä. Ei ollut helppoa, koska tietoa odottavan aika oli toooodella pitkä...

Onneksi näpertelijä keksii jos jonkinlaista tekemistä, jottei koko ajan kävisi tutkimassa kännykän ruutua ja säntäilisi suuna päänä ympäri taloa. Näin ollen kaivoin keskeneräiset projektini esille ja rupesin viimeistelemään niitä.

Tämä tee-se-itse-tilkkuhässäkkä on ollut kesken ainakin vuoden, koska materiaalit muka loppuivat kesken. Seli seli seli. No nyt otin kuitenkin kahvoista kiinni, uhrasin hyvin palvelleet työhousut, ja leikkelin sekä ompelin muutaman neliön lisää. Aika puuduttavaa ommella parikymmentä neliötä putkeen... Onneksi kaffetauko pelasti pilkkivän ompelijan :D Aika näyttää, että syntyykö näistä tilkuista tyynynpäällisiä vaiko muita sisustuksellisia asioita.

Muutama sukkaparikin tuli neulottua ja viimeisteltyä. Nuo harmaat olivat valmiit jo ennen elokuuta, koska ajattelin antaa ne ystävälleni häälahjaksi. Päätin kuitenkin ilahduttaa tuoretta avioparia vasta jouluna, jotta lämmin aviotaival jatkuisi kylminäkin aikoina. Olipas runollista :D Neliraitaiset ovat ihan itselle, kerrankin. Siniharmaat menevät myöskin joulupukin konttiin...

Lankaakin tuli taas ostettua, joten viimeistään nyt on syytä olla ostamatta lankaa vuoden loppuun saakka. Pitää ilmeisesti hommata riittävän tummat aurinkolasit marketti-reissuja varten, jotta en sorru alelaarien houkutuksiin :D Näkeväthän muutkin tässä kuvassa pesukonehuovutetun laukun, lapaset taikka tossut...?

Ihmettelijöille tiedoksi, että ainakin pieniä riemun kiljahduksia on, työsopimuksen suhteen, kuultu. Sain nimittäin toistaiseksi voimassaolevan sopimuksen, joten tervetuloa mielenrauha ja uudet kuviot! Tätä hetkeä on odotettu ja toivottu kuin kuuta taivaalta, koska työpaikkaa on todella vaikea saada. Saako nyt hyppiä pöydällä ja viettää makeaa elämää...? :D

Viikon koirakuva: Aika

Pidemmittä puheitta ruoka-aika, olkaa hyvät! Jos koiralta kysyttäisiin, niin ruoka-aika saisi olla ainakin kerran tunnissa:D Tässä kuvassa koirat tekevät juuri sitä mitä parhaiten osaavat eli kerjäävät pöydän vieressä. Huomaa nokkimisjärjestys, seniori lähempänä. Tilanne on varmasti tuttu jokaiselle koiran omaavalle, koska tältä on todella vaikea välttyä. Meillä koirat saavat olla pöydän vieressä jos ovat hiljaa. Pöydästä ei anneta, mutta lautaset saa lopuksi tiskata:)

Kuva on muuten viime vuoden joulukuulta, jolloin juniori oli vielä ruipelo-vaiheessa. Lapinkoiralle tyypillinen tuuhea turkki oli vielä tulossa.

Viikon koirakuva: Lämmin

Tämän kuvan myötä saan esiteltyä kaksi asiaa yhdellä kertaa, mikäs sen mukavampaa:) Seniorivuhku Hero tykkää kaikesta hieman pehmoisesta, kuten esimerkiksi lankakeristä, mikä tuli viime viikon haastekuvassa ilmi. Näin ollen en vaan voinut vastustaa kiusausta ja laittaa koirun pään alle tyynyksi juuri valmistuneita villasukkiani. Hero nyt vaan näytti niin lutuselta torkkuessaan eteisen laatoituksella, että annon sen köllötellä hetken lämmittimien päällä:)

Sukista meinasi tulla varsinaiset murheenkryynit, koska lanka loppui kesken. Ehdin purkaa ne kerran ja aloittaa uudellaan lyhyemmillä varsilla. Minulla on menossa lankavaraston tyhjennysoperaatio, joten uutta lankaa saa ostaa vasta kun vanhaa on käytetty ensin. Näin ollen näihinkin sukkiin sain tarvittavat langanpätkät neulahuovuttamalla jämälankoja yhteen. Hieman työlästä, mutta kyllä kannatti, koska nyt minulla on uudet sukat:) Tuossa neliraidassa on aivan ihanat ruskan värit, joten olen säästänyt omiin lämmittimiini juuri sitä.

Lehtikatsaus

Kävimme kaverin kanssa viime sunnuntaina kirpparilla ja löysin jälleen ihania, vanhoja, neulehtiä:) Tällä kertaa olivat sentään, minunkin kukkarolleni, sopivan hintaisia nimittäin 0,50€/kpl. Joskus olen nähnyt, että jotkut kehtaavat pyytää niistä 2€/kpl, törkeetä!

Olen suunnitellut leikkaavani vanhat mainokset, leivontaohjeet ja kauniit neulekuvat talteen ja kokoavani niistä koollaaseja tai tauluja. Sitä ennen marinoin niitä kuitenkin jonkin aikaa ja selailen aina välillä, jotta juuri ne oikeat kuvat tulevat kohdalle.

Monet ovat huomanneet, ympäri blogosfääriä, että neulemallit toistuvat vuodesta toiseen, mutta lanka, väri ja mallit muuttuvat matkan varrella. Itselleni tulee, lehtiä selatessani, välillä "missä ihmeessä oon nähny ton mallin aikasemmin...?"-tunne. Siinä kohtaa on kaivettava lehdet esiin ja tutkittava ne läpi:)

Tässä muutamia poimintoja vanhoista ja yksi hieman uudemmastakin lehdestä.

Jouluaskartelua vuodelta 1973

Oletko nähnyt tämän aikaisemmin jossain?

Kyllä vain, viime joulun Modassa.

...tosin verhojen muodossa, mutta mallihan on sama.

Neulemuotia Neulo & virkkaa 4-lehdestä, vuosilukua ei lehdessä lue, joten jos joku tietää oikean vuoden niin saa kertoa:)

Tällä, viime kevään, kansikuva-neuleella on hämmästyttävä yhdennäköisyys edellisen kuvan neuleen kanssa.

Tämän mallin varmasti jokainen Ullaneuletta lukenut tunnistaa:) Tiedän muutaman neulojan, jonka tämä malli on joskus vienyt mennessään. Vai mitä Laura;D Kuinkas monta niitä Fifejä taas olikaan, ainakin seitsemän...

Näiden kuvien kohdalla en enää pystynyt olemaan nauramatta, joten piti tarkistaa peilistä ettei koko naama ollut mehussa :D Hieman ovat lankamainokset muuttuneet, sitten vuoden 1970. Kuva on Virkkaus- ja Neuletyöt-lehdestä N:o 2, joka on tuolloin maksanut 3,40mk. Eihän tuolla hinnalla nykyään saa kuin vilkaista malleja kaupassa.

Eevaneule-lehden kuva näyttää miten verkkopontsoa käytettiin vuonna 1971. Tästä voimme päätellä, että suurinosa Novitan, tämän päivän, neule-ja virkkausmalleista ovat juuri 70-luvulta.

Tässäpä teille muotikuva, samaisesta lehdestä kuin lankamainos-kuva, joka on yllättävän samanoloinen mitä tämän päivän katumuodissa näkee.

Joko kyllästyitte? Loppu häämöttää jo:) Kevennyksenä vielä pari hassua kuvatusta, jotka saivat ihmettelemään.

Eevaneule vuodelta 1971, jonka kuvatekstissä puhutaan virkistäytymisestä vaikka kuvassa tupakoidaan. Hm. Nykyään ei vissiin saa lehdissä olla myönteisiä kuvia tupakasta tai alkoholista, mutta ajathan muuttuvat.

Tämän naisen varmasti moni tunnistaakin:) Ainakin ne, jotka seuraavat kympin uutisia. Kuva löytyi Eevaneule-lehdestä vuodelta 1976. "Hyvälle on mukava tuoksua. 6 kysymystä tuoksuista 6 viehättävälle naiselle." Muita kyselyyn vastaajia olivat mm Miss Suomi Suvi Lukkarinen.


Kiitoksia loppuun asti lukeneille! Ensi kerralla kenties jotain käsillä tehtyä;)