Perillä meitä odotti täysin päinvastainen tilanne, koska Messukeskuksen lähittyville ei ollut auton kanssa mitään asiaa. Saimme auton parkkiin Veskan pihalle, joten pieni happihyppely kohti tapahtumapaikkaa oli väistämätöntä. Liikennejärjestelyt siis hieman pettivät. Saisivat tulla ottamaan Turkkusesta mallia tai sitten laittaa jonkun liikenne-henkilön viittomaan lätkänsä kanssa etteivät immeiset turhaan ajele eestaas.
Saalikseemme saimme mielestäni kohtuullisen määrän pehmeitä ja pieniä asioita :)Keltaiset merinot Biketexiltä, jossa Andra oli myymässä (hapenpuutteelta ja väsymykseltä en heti tunnistanut :P), Kipuapusilkkivillaa T:mi Pirkko Kähöseltä, nahkainen pussukka Seija Laiturilta (hän on muuten myös Turun tienoolta, joten lähiseudun yrittäjiä tuli taas tuettua:), pyöröpuikot Priimasta ja koukkuamiskoukku sekä heijastinlanka Kauhavan Kangasaitasta.
Äidin ostokset ovat nuo lampaan väriset Fabelit Tinttamarellista (meinasi jäädä toinen kerä ostamatta, koska mummot yrittävät riistää sen äidin käden alta.) ja pätkärääkätyt Solot Vihreästä Vyyhdistä, jossa oli mukavat myyjät. Jälkimmäiset ostin äidille joululahjaksi, koska lupasin tehdä niistä röyhelöhuivin.
Ostin myös pari nappia (Piret-Eve Kändler) ja ihanan keramiikkasydämen (Savipaja Eevamaija, Koski Tl), joka on ilmeisesti tarkoitettu koristamaan joulukuusta mutta ajattelin ripustaa sen kaulaani :D
Eniten yllätyin siitä, että löysin tämän Suomenlapinkoira-avaimenperän Veicolta, koska yleensä kyseisestä rodusta ei ole saatavilla t-paitaa kummallisempia asioita. Tämä pääsi heti koristaamaan laukkuani :) Tälle on tulossa kaveri postitse, koska paikanpäällä ei enää ollut toista. Hyvää palvelua etten sanoisi!
Tassu pystyyn jos huomasit tämän neulegraffitin kun jonotit vessaan. Muita vastaavia voi bongata täältä.
Istahdin hetkeksi neulahuovuttamaan maailman pisintä kaulahuivia vai miten se nyt oli. Toivon mukaan tästä on juttua jossain ja kuva valmiina. Jään jännityksellä odottelemaan, että millainen siitä lopulta tuli.Juu tiedän, että Messukeskuksen ovella luki ettei saa valokuvata, mutta tuskin tästä kuvasta mitään haittaa on. Huomatkaa paitani keltainen kiemura, joka innoitti huovuttamaan keltaista ja sai ostamaan saman väristä lankaa. Miten niin muka tavoitevärit :D
Loppusaldona kaksi väsynyttä käsillä tekijää, uupuneet jalat ja kolo keskivartalon seudulla, koska päätimme ajella kotiin syömään. Ai niin, Laura, oli mukava nähdä pitkästä aikaa!
1 kommentti:
Niin oli! ;)
Mukavaa lukea kaikkien messukertomuksista, ja oikein. Turusta kannattaa ottaa välillä mallia.
Lähetä kommentti